teatterijuttu

Gilles Dyrekin näytelmä on hauska komedia identiteettileikittelystä ja kommunikaation vaikeuksista.
Lilla Teaternin esitys on oikein näppärä farssi kommunikaation vaikeuksista ja parisuhdepeleistä. Ilmeisesti esitys on nyt palannut ohjelmistoon suomenkielisenä versiona, alkuperäinen ensi-ilta oli vuonna 2009. Ranskalaisen Gilles Dyrekin hauskan tekstin on kääntänyt nykysuomeksi Reita Lounatvuori. Dynaamisesta ohjauksesta vastaa komedioitakin ohjannut konkari Arn-Henrik Blomqvist.

Farsseissa leikitellään usein identiteetin kanssa. Joku on olevinaan jotakin muuta, kuin on, tai hänen luullaan olevan. Näin toimitaan vaikkapa klassikkoelokuvassa Piukat paikat. Yleisö pidättelee henkeään odottaessaan milloin huijari paljastuu. Tästä syntyvät hauskat käänteet. Dyrekin näytelmä rakentuu saman idean varaan: Jonna Järnefelt näyttelee mainiosti Veeraa, joka alkaa kotibileissä turhautuneena vetää roolia, josta ei pääsekään irti.

Tämän roolin saa aikaan isäntäparin, Helena Vierikko ja Sampo Sarkola söpöily ja hanihani-meininki sekä ongelmat oman rakkaan Riston, Kari-Pekka Toivosen kanssa. Veera kostaa tai alkaa leikkiä tilanteella. Hän esittää olevansa Hanistanista, jostain kaukaa Venäjältä ja alkaa mykkäkoulun jälkeen molottaa sekakieltä. Opiskelukavereiden harmiton kohtaaminen uusien naisystäviensä kanssa alkaa saada aivan uusia ulottuvuuksia.

Dyrekin tekstissä on myös hauska farssin peruselementti: ei tiedetä, että toinen kuulee ja ymmärtää. Riston opiskeluaikaiset naisseikkailut tulevat julki, kun vanha kaveri muistelee menneitä eikä tiedä Veeran tajuavan. Tiiviissä draamassa vaakakupit kuitenkin kääntyvät ja rakkauden tuli alkaa leiskua uudella tavalla.

Blomqvistin ohjaus on letkeää ja rytmi napakoituu esityksen edetessä. Rytmihän on tämän tyylilajin a ja o. Läppä lentää mainiosti Kaisa Rasilan suunnittelemassa hyvin realistisessa lavastuksessa. Tähän esitykseen sopivat kaikki pikku tilpehöörit aitoa salaattia myöten, sillä kaikilla elementeillä on oma tarkoituksena. Esityksen huippu on, kun Veeran vierasmaalaisuus saa aikaan isäntäparissa erikoista solidaarisuutta ja kaapista kaivetaan käkikelloakin lahjoitettavaksi Hanistaniin.

Helena Vierikko ja Sampo Sarkola ovat oikein mainio pusiluiskis-pari, jonka hääsuunnitelmat eivät olekaan niin auvoisia kuin alussa näyttää. Samoin Järnefelt ja Toivonen tekevät hyvää työtä tulisempana parina. Esityksen helmi on Järnefeltin roolityö vedättävänä Veerana. Työskentelyssä on mainiota itseironiaa ja charmia.

Vaimoni on toista maata ei sisällä kuolemattomia ajatuksia tai sanomaa, mutta se ei ole tämän tyylilajin tarkoituskaan. Vajaaseen puoleentoista tuntiin on saatu mahtumaan aimo annos huumoria ja hyvää näyttelijäntyötä. Esityksestä poistuu nauttineena ja hyvällä mielellä.

Martti Mäkelä
6.5.2010

Kuva: Charlotte Estman-Wennström

Gilles Dyrek
VAIMONI ON TOISTA MAATA

SUOMENNOS: Reita Lounatvuori
OHJAUS: Arn-Henrik Blomqvist
ROOLEISSA: Helena Vierikko, Sampo Sarkola, Jonna Järnefelt, Kari-Pekka Toivonen
LAVASTUS JA PUVUT: Kaisa Rasila
VALOSUUNNITTELU: Jan-Erik Pihlström
ÄÄNISUUNNITTELU: Janne Brelih

Suomenkielinen kantaesitys Lilla Teaternissa 21.4.2010
Esityksen kesto 1t 20 min.

www.hkt.fi/

  OURVISION GOES DANCING
  WICKED
  END IT LIKE B*CK***
  LE FIL SOUS LA NEIGE
  VARJOFINLANDIA
  HOLOGRAM WALLS
  STAGE 2010
  PIMEÄ HASSU AINE
  LÄÄKÄRI VAIKKA VÄKISIN
  BARBAARIT - KAIKKI KÄSI KÄDESSÄ YHTEISEEN HAUTAAN
  ILTAA, NIMENI ON ANTON TŠEHOV
  CYRANO DE BERGERAC
  HELSINKI PRIDE 2010
  KUNINGAS JA HEVONEN
  PIKKU PIETARIN PIHA
  KUSTAAN PERILLISET
  PAKKOMIELTEENÄ MINÄ
  AGA-BOOM
  YHDESSÄ
  MYÖTÄTUNTO
  RUTTO
  ZACHE, TÄHTI JA KANERVANKUKKA
  VAIMONI ON TOISTA MAATA
  TODELLISUUDEN TUTKIMUSKESKUS
  CIRKO 2010