teatterijuttu

Là-bas→ biennaali tuo Kiasma-teatteriin kansainvälisiä performanssitaiteilijoita.
Performanssitaiteilijoiden määrä on Suomessa kasvanut etenkin viimeisen kymmenen vuoden aikana, samalla performanssitaide on monipuolistunut sekä kansainvälistynyt.

- Là-bas syntyi vähän vahingossa, sillä kymmenen vuotta sitten piti alun perin järjestää vain esiintymistilaisuus nykytaiteen ja -kulttuurin muodoille performanssitaiteilija Irma Optimistin työskentelytilaan Kaapelitehtaalle. Suosio yllätti ja performanssitapahtumia alettiin järjestää säännöllisesti, sanoo performanssitaiteilija ja festivaalin järjestäjä Lauri Luhta.

Performanssitaiteilijoita alkoi hiljalleen tulla muualtakin kuin pääkaupunkiseudulta, esimerkiksi Turun taideakatemiasta ja Lahden taidekouluista tuli taiteilijoita, jotka pistivät pystyyn tapahtumia, joten Là-bas alkoi keskittyä enemmän kansainvälisten nykytaidefestivaalien järjestämiseen. Alun perin underground-happeningistä lähtenyt Là-bas on kymmenen vuoden aikana kasvanut merkittäväksi vaikuttajaksi.

- Performanssista on tullut 2000-luvulla täysi-ikäistyneen taiteilijasukupolven parhaimmiston taidemuoto, väittää Luhta.

Là-bas→ Biennale on Kiasmassa ja muissa Helsingin kantakaupungin tiloissa järjestettävä retrospektiivinen yhteenveto kymmenestä vuodesta suomalaista elävää taidetta ja kokeellista kulttuuria live-esitysten, dokumenttien ja paneelikeskustelujen muodossa.

- Esitysten lisäksi Kiasmassa on esillä valokuvadokumentteja suomalaisesta performanssitaiteesta 2000-2010. Festivaalin avajaisissa julkistetaan kirja Tuolla, alhaalla, joka on kriitikko Pekka Luhdan teoreettis-filosofinen läpileikkaus suomalaisesta nykyperformanssista. Se ei ole historiikki, vaan pikemminkin tadefilosofista pohdintaa.

Là-bas→ , suomeksi ”tuolla alhaalla”, toteuttaa nykyfilosofian mukaista toiminta-ajatusta epähierarkkisesta organisoitumisesta ja verkostoitumisesta. Sillä ei ole kiinteää tilaa, vaan esiintyjät kutsutaan aina sen mukaan, millainen tila on käytettävissä. Performanssitaiteilijat myös suunnittelevat toimintansa kulloiseenkin tilaan, joten esityksistä ei voi etukäteen varmasti kertoa, mitä ne sisältävät.

Kiasma-teatterin Là-bas→ biennaalissa 22.4-25.4. nähdään performansseja tunnetuilta kansainvälisiltä tekijöiltä.

- Kansainvälisistä vieraista voisin mainita vaikka saksalaisen Boris Nieslonyn, joka tuo Kiasmaan valtavan kaaviokuvan, suuren kartan, jossa tuo esiin performanssitaiteen kentän. Se onkin hyvä alustus paneelikeskustelulle, jossa mietitään, mitä performance art oikeastaan tänä päivänä on.

Kiinnostavia kansanvälisiä vieraita on muitakin. Japanista tulee Tari Ito.

- Ito on Japanin, ellei koko Itä-Aasian, johtava naispuolinen performance-taiteilija. Hänen esityksissään korostuu naisen seksuaalisuutta eri puolilta luotaava ruumiillinen näkökulma yhdistettynä historiallisiin tarkasteluihin.

2000-luvun elävän taiteen suhde mediatilallisuuteen korostuu festivaalissa.

- Performanssin dokumentoiminen on aika vaikea kysymys. Mitään oikeaa tapaa ei ole. Virallista arkistoa ei myöskään ole, mutta Kiasman seminaarihuoneessa pannaan näytteille ehdotus suomalaisen performanssitaiteen digitaaliseksi arkistoksi: kymmenen vuotta kovalevyille säilöttyjä valokuvia tapahtumista.

Äänitaide on vahvasti biennaalissa mukana, kuten yleensäkin kaikissa Là-bas -toiminnan festivaaleissa.

- Sunnuntaina 25.4. Kiasma-teatterissa esiintyy kaksi kansainvälisesti erittäin merkittävää äänitaiteilijaa: Gordon Monahan sekä Francisco Lopez. Kiasma-teatterissa Monahan tekee kolmeen osaan jaetun esityksen, jossa kuullaan mm. ”hapankaalisyntetisaattoria” jota soitetaan nimensä mukaisesti hapankaalilla sekä muilla kasvikunnan tuotteilla.

Lauantaina 24.4. Kiasma-teatterin runoaktionäytännön pääesiintyjä on Jörg Piringer. Itävallassa asuva Piringer on vuosia tutkinut sitä, miten nykyinen yhteiskunnan tietoverkottuminen ja spontaani runous voivat toimia yhdessä määrättyyn tilaan sidotussa esityskokonaisuudessa, jota johtaa puhujan enemmän tai vähemmän spontaani ääni.

Suomalaisiin esiintyjiin kuuluu paljon runoilijoita: Teemu Manninen, Jonimatti Joutsijärvi sekä Olli-Pekka Tennilä. Performanssikirjan lisäksi festivaalin yhteydessä myydään Petri Kuljuntaustan koostama biennaali-CD, jolla voidaan kuulla kaikkia festivaalin äänitaiteilijoita.

- Kotimainen elävä taide näyttäytyy oikeassa maailmanlaajuisessa ja nykyaikaan liittyvässä kontekstissaan. Festivaali käyttää erilaisia tiloja, tilanteita, ympäristöjä ja konteksteja, Luhta sanoo.

Ensimmäinen Là-bas-biennaali aloittaa kahden vuoden välein järjestettävien kansainvälisten festivaalien sarjan.
Tällä kertaa ohjelmaan saattaa kuulua vihannesorkesteri, spontaania runoilua ja tilassa kulkevaa ääntä. Siis saattaa. Performanssitaide kun synty hetkessä eikä esityksien sisältöjä voi etukäteen tarkasti tietää. Siksipä yleisöllekin annetaan vapauksia: Là-bas-toiminnan periaatteiden ja perinteiden mukaisesti festivaali on ilmainen. Tilassa voi kulkea, ja sinne voi saapua ja sieltä poistua vapaasti.

Maria Säkö
16.4.2010

Kuvassa Irma Optimisti
Kuva: Lauri Luhta

Là-bas→ biennaali Kiasma-teatterissa 22.4-25.4.2010

www.kiasma.fi

  WICKED
  END IT LIKE B*CK***
  LE FIL SOUS LA NEIGE
  VARJOFINLANDIA
  HOLOGRAM WALLS
  STAGE 2010
  PIMEÄ HASSU AINE
  LÄÄKÄRI VAIKKA VÄKISIN
  BARBAARIT - KAIKKI KÄSI KÄDESSÄ YHTEISEEN HAUTAAN
  ILTAA, NIMENI ON ANTON TŠEHOV
  CYRANO DE BERGERAC
  HELSINKI PRIDE 2010
  KUNINGAS JA HEVONEN
  PIKKU PIETARIN PIHA
  KUSTAAN PERILLISET
  PAKKOMIELTEENÄ MINÄ
  AGA-BOOM
  YHDESSÄ
  MYÖTÄTUNTO
  RUTTO
  ZACHE, TÄHTI JA KANERVANKUKKA
  VAIMONI ON TOISTA MAATA
  TODELLISUUDEN TUTKIMUSKESKUS
  CIRKO 2010
  KIRJA SULLE, RUUSU MULLE!