teatterijuttu

Himottavaa teatteria

Teatteri Jurkassa on tarjolla herkkua. Katja Krohnin ohjaama ja Ville Sandqvistin kanssa kirjoittama Ahmija on audiovisuaalinen ilotulitus, joka viittaa kintaalla hyvälle maulle. Herkkänahkaiset älkööt vaivautuko!
Teatteri Jurkan Ahmija on kokonaisvaltainen elämys. Huoneen kokoisen näyttämön täyttävät kuvat ja äänet, jotka saavat katsojan nopeasti unohtamaan, kuinka pienessä tilassa ollaan. Erilaisten audiovisuaalisten ärsykkeiden sarjatulessa on vaikea uskoa, että näyttämöllä on vain kolme näyttelijää.

Ahmija koostuu novellimaisista kohtauksista, jotka kuvaavat hieman vinksahtanutta mutta silti tunnistettavaa maailmaa. Ne eivät muodosta yhtenäistä tarinaa, mutta niissä toistuvat samat henkilöt: Pätkätyöläinen, Bisnesvauva, Lihava nainen ja hänen kääntöpuolensa, laiha bisnesnainen. Esityksen teemoja ovat halu ja lihallisuus. Ahneutta tutkitaan ilmiönä ilman moraalin tuomitsevaa katsetta. Porno, mässäily ja väkivalta ovat sen ilmenemismuotoja, samoin äärimmilleen viety voitontavoittelu yritysmaailmassa. Kokonaisuus on barokkimaisen runsas ja postmodernin kaoottinen. Jollain oudolla tavalla nämä erilaiset ainekset - seksi, syöminen, bisnes ja väkivalta – kietoutuvat kuitenkin näytelmän mittaan luontevan orgaaniseksi kokonaisuudeksi.

Henkilöitä on vain muutama, mutta erilaisilla tyylilajeilla leikittelevät kohtaukset kiepauttavat heidät jatkuvasti uusiin asetelmiin. Kaikissa hahmoissa on enemmän kuin ripaus allegoriaa. Bisnesvauva on imeväisen ahneudessaan varsinainen uusliberalismin ruumiillistuma. Sitä palvovat firman sokeasti rahaa metsästävät pikkupomot, jotka ovat tehokkuusajattelun nimissä valmiita antamaan potkut vaikka itselleen. Pätkätyöläinen on ahneen voitontavoittelun vastuunkantaja, nykyajan huora joka tyydyttää rajattomasti toisten tarpeita. Sana ”ei” ei kuulu hänen sanavarastoonsa. Kaikki on myytävissä ja polkuhintaan. Oma ruumiskaan ei ole liian kallis – mitä siitä jos jäljelle jää pelkkä jääkaapissa säilytettävä pää.

Hiljaisena hetkenä näytelmässä kysytään kaiken tämän uhrautumisen tarkoitusta. Tarvitseeko unelmista sittenkään maksaa näin kalliisti, omalla elämällä? Ajatuksia herättävä on myös hieno videokollaasi, jossa erilaiset ihmiset huutavat estoitta niin autioilla rannoilla kuin kaupungin vilinässä. Huudossa ihminen ottaa vihdoin oman tilansa ainaisen myöntymisen ja sopeutumisen sijaan. Jo pelkkä sen katsominen on katarttista.

KAUNIS JA GROTESKI

Näytelmä liikkuu tunnerekisterin äärilaidasta toiseen, väkivallasta hurmioon ja naurusta hiljentymiseen. Työryhmä on itse nimennyt esityksensä tyylilajiksi groteskin, mutta vastapainoksi näytelmän korostuneelle ja eritteitä tihkuvalle ruumiillisuudelle esityksessä on runsaasti kauniin melodisia musiikkinumeroita – välillä ollaan melkein kuin musikaalissa. Groteskin puolella liikkuessaan näytelmä tarttuu estoitta tabuihin. Yksi esityksen herkullisimpia jaksoja on työmarkkinoiden kyykytysmentaliteettiin sopeutuneen naisen tilaisuus päästä purkamaan paineita henkilöstöpäällikkönä. Väkivaltaa on vaikea katsoa, mutta sen hurmoshenkisyydessä on jotain suorastaan hypnoottista.

Ahmija ansaitsee kiitosta kaikesta, niin käsikirjoituksesta, ohjauksesta, näyttelijäntyöstä kuin lavastuksesta ja musiikistakin. Näyttelijät liikkuvat vetreästi tyylilajista toiseen ja osaavat kaiken lisäksi vielä laulaa upeasti. Suorastaan nerokas on kolmiääninen kappale, joka koostuu yksinomaan ruumiiseen liittyvistä idiomeista (niska limassa, kieli vyön alla jne.). Yhtä lailla nerokas on Markus Tsokkisen lavastus, jossa huoneen seiniä peittävät vaaleat kuminauhapaneelit mahdollistavat kulkemisen seinien lävitse, mutta toimivat samalla koko tilan kokoisena valkokankaana. Lopputulos on ilmava ja yllätyksellinen; näyttämön ja sen ulkopuolisen tilan rajat hälvenevät. Piste i:n päälle ovat Nuutti Koskisen mieleenpainuvat, mustaa huumoria tihkuvat animaatiot.

Marjo Lemponen
11.10.2007

Kuva: Yehia Eweis

AHMIJA

Ensi-ilta 4.10.2007

Lavalla: Sanna Hietala, Eero Ritala, Ville Sandqvist, maailman meno ja hiljaisuus

Ohjaus: Katja Krohn
Lavastus ja puvustus: Markus Tsokkinen
Valosuunnittelu: Morten Reinan
Säveltäjä, äänisuunnittelija: Iiro Ollila
Kuvantekijä: Nuutti Koskinen

Esitykset Teatteri Jurkassa 4.10.2007–12.1.2008
Lisätiedot: www.jurkka.fi/

  LÄÄKÄRI VAIKKA VÄKISIN
  BARBAARIT - KAIKKI KÄSI KÄDESSÄ YHTEISEEN HAUTAAN
  ILTAA, NIMENI ON ANTON TŠEHOV
  CYRANO DE BERGERAC
  HELSINKI PRIDE 2010
  KUNINGAS JA HEVONEN
  PIKKU PIETARIN PIHA
  KUSTAAN PERILLISET
  PAKKOMIELTEENÄ MINÄ
  AGA-BOOM
  YHDESSÄ
  MYÖTÄTUNTO
  RUTTO
  ZACHE, TÄHTI JA KANERVANKUKKA
  VAIMONI ON TOISTA MAATA
  TODELLISUUDEN TUTKIMUSKESKUS
  CIRKO 2010
  KIRJA SULLE, RUUSU MULLE!
  UTOPIA
  MANNERHEIMINTIELLÄ
  DET FALSKA BARNET - VALELAPSI
  LÀ-BAS-BIENNALE
  GODHET ÄR - HYVÄ ON
  KRISTUKSEN MORSIAN
  HERAKLES