teatterijuttu

Onko juopottelu kivaa vai sairasta? Alppisalissa on nyt nähtävissä Eriteatterin hullunhauska teatteriversio Juha Vuorisen kulttiromaanista. Suositeltavaa katsottavaa ja pohdittavaa vapun alla. Notkean esityksen on ohjannut Jerker Polso.
Fyysiseen teatteriin erikoistunut Eriteatteri on tarttunut roisilla kädellä Juha Vuorisen hitiksi muodostuneeseen romaaniin Juoppohullun päiväkirja. Hirtehisen ja itseironisen romaanin on näyttämölle dramatisoinut ja ohjannut Eriteatterin kantava voima Jerker Polso.

1990-luvun lopulla Vuorisen teos ilmestyi alun perin netissä. Pian karmeat ja hullut ryyppykokemukset löysivät tiensä kirjojen kansien väliin ja kulttiteoksesta on jo odotettu näyttämöversiota. Ruotsalaisversio ehti ensin, suomalaisversio on nyt nähtävissä Alppisalissa.

Esitys käsittelee rankalla huumorilla ns. ”henkilökohtaista ongelmaa” ja sairautta nimeltä alkoholismi. Tämä miljoonia ihmisiä koskettava sairaus on nykylääketieteen ja AA:n (Anonyymit alkoholistit) todella luokiteltu eteneväksi sairaudeksi, jota potevan ainoa mahdollisuus selvitä elämässä on täysraittius. Vuosittain tämä sairaus tuhoaa Suomessakin koteja ja parisuhteita, aiheuttaa surua, sairauksia ja kuolemantapauksia. Silti valtio salaperäisesti tukee alkoholinkäyttöä ja mäyräkoirat ovat tuttu näky kaupoissa ja kaduilla. Esityksen käsiohjelmakin on koristeltu ironisesti alkoholimainoksin.

Teemaa tuntemattoman on ehkä vaikea käsittää sitä, miten alun perin viikonloppuihin rajoittuva viattomalta tuntuva biletys muuttuu orjuuttavaksi ja hirvittäväksi päivittäiseksi olotilaksi. Silloin alkoholin avulla lähinnä pidetään poissa karmeaa krapulaa ja mörköjä. Delirium tremens, eli juoppohulluuskohtaus kramppeineen voi aiheuttaa kuoleman.

Tämän hilpeän tietoiskun jälkeen voidaankin todeta, että aivan heikkohermoisille ja lapsille esitys ei sovi, vaikka on samalla karmealla tavalla hauska. Mutta terveellistä katsottavaa se olisi esimerkiksi alkoholinkäyttöään aloitteleville nuorille ja käytön lopettamista harkitseville.

Esitys kertoo Juha Bergistä, jota Eriteatterin perustajajäseniin kuuluva Karo Lauronen oivallisesti tulkitsee. Aisaparina, omatuntona, ryyppykaverina ja lukuisissa muissa rooleissa seikkailee niin ikään taitava Mikkomarkus Ahtiainen. Esityksessä seurataan päiväkirjamaisesti noin vuoden ajalta Juha Bergin hurjaa remellystä pullojen parissa.

Juopottelukavereiksi löytyy mm. typeränhauska Kristian omituisine ystävineen. Suomalaisittain katsotaan väillä lätkää telkkarista viinaa juoden ja väärän tuomion sattuessa telkkari lentää ulos ikkunasta. Eksyypä Juha Berg humalassa homodiskoonkin bailaamaan, vaikka retosteleekin olevansa hetero naistenmies.
A-klinikat, eli katkaisuhoitopaikat saavat osansa vinoilusta.

Koskettavimmillaan esitys on kuvatessaan hauskanpidon vastakohtia, epätoivoa ja itsetuhoisia olotiloja. Esityksessä on mukana myös hiukan kyseenalainen, mutta samalla oivallisesti toteutettu kohtaus AA-kerhon kokouksesta. Pullot kertovat omia tarinoitaan. Sattuupa Juhan tielle selvänä hetkenä rakkauskin, mutta saako raitis ja viehättävä Tiinakaan omalla rakkaudellaan kääntämään Juhan suuta pois pullosta?

Polso on ohjannut esityksen vauhdikkaaksi ja farssimaiseksi. Menoa ja meininkiä sekä nopeita käänteitä ei puutu. Tässä auttavat Laurosen ja Ahtiaisen notkeus ja muuntautumiskyky. Etenkin Ahtiainen hyppelee riemukkaasti salamavaihdoin roolista toiseen. Hullunkurisista hahmoista mieleen jäi mm. rivoja puhuva mummo. Kaverusten välillä vallitsee mainio rytmitys ja kontakti. Liikekielen ajoitus ja rohkeus toimii hienosti Tatja Mäen koreografiassa. Loppua kohti sekoilun hektisyys alkaa hiukan puuduttaa.

Erityisen toimiva on Jaakko Pellervo Aution suunnittelema äänimaisema. Esitystä varten sävelletty klassinen musiikki yhdistyy kaikenlaisiin hulluihin ääniefekteihin. Pullokorkkien sihahdukset on rytmitetty mikrosekuntien tarkkuudella näyttelijäntyöhön. Myös Ada Halosen suunnittelemilla valoilla leikitellään hauskasti.

Eriteatterin esitys osoittaa, että vakavasta aiheesta voidaan tehdä hullunhauskaa ja lennokasta draamaa. Samalla tulee kuitenkin salakavalasti nyrkinisku palleaan, omatuntoa puhutellen. Juuri siinä on esittävän taiteen voima.

Onko kännääminen sitten kivaa vai sairasta? Käsiohjelmassa on myös kyselykaavake alkoholin henkilökohtaisesta käytöstä. Vapun alla kannatettavaa pohdintaa. Hauska ja irvokas Juoppohullun päiväkirja kallistaa vaakakupin raittiuden puolelle.

Martti Mäkelä
18.4.2007

Kuva: Antti Rahtu

Juha Vuorinen:
JUOPPOHULLUN PÄIVÄKIRJA

DRAMATISOINTI JA OHJAUS: Jerker Polso
ROOLEISSA: Karo Lauronen ja Mikkomarkus Ahtiainen
VALOSUUNNITTELU: Ada Halonen
SÄVELLYS/ ÄÄNISUUNNITTELU: Jaakko Pellervo Autio
LAVASTUS JA PUVUT: Martin Dusek
MUUSIKOT: Hanna Nyberg, Tiinapriitta Savela, Jaakko Autio, Karo Lauronen, Mikkomarkus Ahtiainen
KOREOGRAFIA: Tatja Mäki
TUOTTAJA: Mari Alamikkelä

Esityksiä 12.5 asti
Lipputiedustelut: Alppisali: 09-87750330, www.eriteatteri.fi

  WICKED
  END IT LIKE B*CK***
  LE FIL SOUS LA NEIGE
  VARJOFINLANDIA
  HOLOGRAM WALLS
  STAGE 2010
  PIMEÄ HASSU AINE
  LÄÄKÄRI VAIKKA VÄKISIN
  BARBAARIT - KAIKKI KÄSI KÄDESSÄ YHTEISEEN HAUTAAN
  ILTAA, NIMENI ON ANTON TŠEHOV
  CYRANO DE BERGERAC
  HELSINKI PRIDE 2010
  KUNINGAS JA HEVONEN
  PIKKU PIETARIN PIHA
  KUSTAAN PERILLISET
  PAKKOMIELTEENÄ MINÄ
  AGA-BOOM
  YHDESSÄ
  MYÖTÄTUNTO
  RUTTO
  ZACHE, TÄHTI JA KANERVANKUKKA
  VAIMONI ON TOISTA MAATA
  TODELLISUUDEN TUTKIMUSKESKUS
  CIRKO 2010
  KIRJA SULLE, RUUSU MULLE!